Olimme jouluna käymässä koko perheen voimin safarilla Keniassa ja rantalomalla Sansibarilla. Yhteensä 10 päivää – suosittelen lämpimästi!
Järjestelyt toimivat, maasturissa voit viettää laatuaikaa perheen kanssa, ihmiset ovat todella ystävällisiä, majoitusteltoissa on suihkut ja vessat. Ja eläimiä piisaa – paviaaneja, seeproja, sakaaleita, leijonia, norsuja, virtahepoja, sarvikuonoja.
Digitalisaatio on nykyään olennainen osa matkantekoa, ja se näkyi konkreettisesti heti matkan suunnittelussa. Netti on pullollaan safarinjärjestäjiä ja majoitusvaihtoehtoja sekä näihin liittyviä valokuvia, videoita ja asiakaskommentteja.
Matkalla digitalisaatio korostui entisestään.
- Aina, kun tulimme uuteen majoituspaikkaan, meille kerrottiin ensimmäisenä wifin toiminta – onko se avoin, mistä saa mahdolliset tunnarit ja millä alueilla se toimii parhaiten.
- Rannalla enemmistö ihmisistä – niin nuoret kuin vanhat – luki kirjoja ja teki sudokuja tabletilla
– Pidimme toisiimme yhteyttä whatsappilla - Kun tulimme illalla takaisin teltoille, kaikki halusivat heti jakaa kuvat ja videot omalle lähipiirilleen instassa ja facessa
Matkalla tajusin, kuinka oikeassa Elisan taannoinen pääjohtaja Kurt Nordman oli ennustaessaan 15 vuotta sitten: ”Tietoliikenteen tulevaisuus on elämysten jakamisessa.” Kun me pojat saimme kalamatkalla metrin mittaisen kuningasmakrillin, niin fiilis nousi huippuunsa vasta, kun pääsimme jakamaan siitä kuvan omille ystävillemme.
Matkan jälkeen kaikki valokuvat koottiin dropboxiin. Niitä kertyi paljon – älyttömän paljon. Saimme myös useita hyviä videoita aidoista elämyksistä. Esimerkiksi sen, kun naaras- ja urosleijona asettuivat jahtaamaan gnuta, ja yhtäkkiä naaras lähti hyökkäämään. Gnu aavisti kuitenkin vaaran ja ehti pakenemaan.
Tämän jälkeen leijonat harjoittivat lohtuseksiä, joka sekin saatiin tallennettua. Päädyin kuitenkin jättämään sen videon pois tästä blogista 🙂
